Uusi vuosi, vanhat paska-aiheet

Uusi vuosi on maailman turhin juhla. Tai ehkä loppiainen on vähän turhempi. Mutta uusi vuosi on turhin, jota oikeasti juhlitaan jollain tavalla. Ja eikös se joulukin ollut vasta! Kuka saatana keksi ajoittaa joulun näin lähelle vuodenvaihdetta? Joku roomalainen sekin tietysti oli, perkeleen italialaiset.

Selvä homma, vuosi vaihtuu. Jippii. Sen kunniaksi ostetaan viinaa, nakkeja ja raketteja ja sitten kaikki kytätään yhdessä, kuinka enää on kymmenen sekuntia seuraavaan vuoteen. Ja vuosi vaihtuu... nyt! Ihan kuten monta miljardia kertaa aiemminkin. Sitten voidaankin alkaa viljellä niitä kaikista kuluneimpia vitsejä: "oho, mä kävin suihkussa viimeeksi viime vuonna!" "Höhöhöö, tuntuu siltä kuin 2013 olisi ollut vasta eilen!"

Raketit ne vasta perseestä ovat. En ole ikinä ymmärtänyt, mikä vimma ihmisillä on ampua rahaa taivaan tuuliin kerran vuodessa - tai kaksi, jos ampuu vielä vuodenvaihteen jälkeen. Raketeista aiheutuu täysin turhaa meteliä ja jätettä, eläimiä pelottaa ja dementoituneet sotaveteraanit kaivavat kivääriä esiin - ryssä tulee! Ja sitten se naapurin äijien iänikuinen taisto siitä, kummalla on isompi. Ilkivaltaa, silmävammoja, tulipaloja...

Tietysti uutenavuotena pitää valaa tinaa ja ennustaa siitä tulevaa. Ongelma vain on siinä, että kunhan ensin saat sen tinaklöntin sulatettua (mikä saatana siinä on, että sen pitää olla hevosenkengän muotoinen? Hevosenkenkähän tuo onnea. Miksi se onnenlähde pitää sulattaa?!) sytyttämättä mitään tuleen ja kipannut sen kylmävesiämpäriin - splllrrrttt se saatanan paskatina leviää pieniksi hiutaleiksi. Ja jos ei leviäkään, niin sitten siinä kädessä on se hieno röpelömöykky, josta kukaan ei oikeasti osaa sanoa yhtään mitään. "No toi näyttää vähän kolmipäiseltä tiibetinvuohelta joka paskoo sun päähän. Hyvää uuttavuotta."

Mutta kaikkein paras osahan ovat tietysti uudenvuodenlupaukset. "Tänä vuonna lopetan tupakanpolton ja laihdun viisikymmentä kiloa, lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen ja olen mahdollisimman ystävällinen kaikille." Ja paskat. Kaiken maailman "uusi vuosi, uusi minä" -höpötys on pelkkää itsensä ja muiden huijaamista. Ihan kuin sitä päätöstä oman elämän muuttamisesta ei voisi tehdä muuten kuin vuoden vaihtuessa. Jos ihmiset oikeasti onnistuisivat pitämään uudenvuodenlupauksensa, niiden tekeminen olisi loppunut aikaa sitten.

Jännintä vuoden vaihtumisessa on se, kuinka monta kertaa kirjoittaa papereihin väärän vuoden ennen kuin muistaa, mitä vuotta taas elettiinkään. Ensi vuonna on odotettavissa erityisen kauniita väännöksiä, kun kolmosen päälle väkerretään niitä nelosia. Että saatanan hyvää uuttavuotta kaikille, pyhästi lupaan ja vannon että olen yhtä paskamainen tyyppi kuin aina ennenkin.

Susi lampaan vaatteessa eli teoriani Päivi Räsäsestä

Minun on myönnettävä, että tavallaan ihailen Päivi Räsästä. Sillä naisella on ainakin munaa seistä mielipiteensä takana enemmän kuin useimmilla poliitikoilla. Lisäksi Räsänen on osoittanut kerrassaan palavaa intohimoa yrittäessään parhaansa mukaan estää seksuaalivähemmistöjen tasavertaisuuden raamatullisen Aatami ja Eeva -parien rinnalla. Sinänsä ihailtavaa, että elämällä on joku päämäärä.

Päivi Räsänen tekee kuulemma hallaa kirkolle päästelemällä suustaan mitä erinäisimpiä sammakoita. Eroakirkosta.fi -sivuston kävijämääristä voi päätellä, milloin Räsänen on taas sanonut jotain, mikä jotenkin voi loukata jotakuta. Räsänenhän ei mielipiteineen edusta kirkkoa eikä edes kristittyjä vaan puoluettaa kristillisdemokraatteja. Tai ainakin omia mielipiteitään. Mutta vahinkoa hän kyllä kirkolle tekee, sehän on selvä. Itse asiassa uskon, että hän tekee sen jopa tahallaan.

Poliitikot ovat vahvoja mielipidevaikuttajia, ja kohupoliitikkoja kuten Matti Vanhasta, Ilkka Kanervaa, Jussi Halla-ahoa ja tietenkin Päivi Räsästä seurataan tiiviisti. Luulenpa, että Päivi Räsänen on Timo Soinin lempipoliitikko: kun Ilta-Paska uutisoi Räsäsestä, todennäköisesti ketään persua ei ole onnistuttu mahduttamaan enää otsikoihin. Taas selvittiin yksi päivä ilman rasismisyytteitä, huh.

Päivi Räsänen tuntuu vaikuttavan kansalaisin pääasiassa negatiivisesti. Jatkuvan homoseksuaalisuuden syntisyyden toitottamisen lisäksi sisäministeri Räsänen on ehtinyt muunmuassa kertoa, että Raamattu menee tietyissä tilanteissa ohi Suomen laista. Hieno homma, poliisin toimintaa supistanut ministeri!

Syy-seuraussuhde kirkosta eroamisen ja Räsäsen puheiden välillä on selkeä. Riittää, että Päivi avaa suunsa tai että jossakin lehdessä edes mainitaan Päivi Räsänen, eropaperit viuhuvat vinhaan. (Minulle riittää pelkästään se, että katson Riihimäelle päin. Hyi saatana.) Vuoden 2010 Homoilta-keskustelu aiheutti valtavan eropiikin: eroakirkosta.fi-sivusto tilastoi 56 000 eroilmoitusta. (Samaan aikaan kristillisdemokraatit saivat yli tuhat uutta jäsentä.) Olenpa kuullut joidenkin harmittelevan, että höh kun kirkosta voi erota vain kerran. Asettaessaan Raamatun Suomen lain edelle, verratessaan homoseksuaalisuutta kipuun ja aborttia eläinten teurastamiseen Räsänen aiheutti samassa palvelussa kahden päivän aikana 35 000 uutta kirkosta eronnutta. Sivusto mainosti taannoin, että sen ansiosta kirkko on menettänyt noin puoli miljardia euroa kirkollisverotuloja. Saavutus sinänsä sekin.

Päivi Räsäsen toiminta ei ole mitenkään kirkon kannalta edullista. Jopa kirkolliset tahot ovat moittineet häntä; arkkipiispa Kari Mäkinen irtisanoutui Homoillan jälkeen Räsäsen homovastaisista mielipiteistä. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simolan mielestä Räsäsen olisi parasta pitää suunsa kiinni. Kristillinen kirkko menettää arvoaan, verotuloja ja jäseniä. Kaikki tämä yhden kristillisdemokraattipoliitikon ansiota. Pääsemme järisyttävään lopputulokseen...

Päivi Räsänen on Antikristus.

Hamstratkaa säilykkeitä ja sonnustautukaa foliohattuihin, sillä kohta mennään ja lujaa. Wikipedia-artikkeli Antikristuksesta kertoo seuraavaa:

Kristillisessä eskatologiassa Antikristus kuvataan täydellisen pahana ja totuuden vastustajana, vaikka maailmaan ilmaantuessaan esiintyykin pettävästi hyvänä ja totuuden tuojana. Trinitaarisen eli kolmipersoonaisen näkemyksen mukaan Saatana pyrkii jäljittelemään Jumalan kolminaisuutta ja tuo voimansa esiin lopun aikoina kolmessa persoonassa, jotka Ilmestyskirja mainitsee: Lohikäärme (Saatana), Peto (Antikristus) ja Väärä Profeetta (Epäpyhä Henki).

Vuorotellen Antikristuksina on pidetty keisari Neroa, Hitleriä, Stalinia, Napoleonia... Oma suosikkini tähän asti on ollut paavi, mutta se nykyinen on niin mukavanoloinen että eihän siitä voi pahaa sanaa sanoa. Homojakaan ei hauku kovin paljoa. Nyt uskon kuitenkin saapuneeni lopullisen totuuden äärelle. Suomen evankelisluterilaisen kirkon asteittaisesta tuhosta matkataan anarkian kautta kohti totaalista maailmankaaosta. Sanokaa minun sanoneen, kun maailmanloppu alkaa Riihimäeltä.

Hei tonttu-ukot hyppikää

Tälle päivälle piti olla asiaa ihan muusta, mutta erehdyinpä avaamaan television eilen ja katselin muutaman tv-ohjelman. (Koko vuoden kiintiö täynnä sitä paskaa, huh huh.) Koska kaikki katsomani ohjelmat tulivat mainoskanavilta, joita ei yle-verolla kustanneta, jouduin katsomaan lukemattoman määrän mainoksia. Ja mistäpä ne mainokset kertovat puolessavälissä joulukuuta?

Joulusta.

Tai eivät itse asiassa edes joulusta, vaan asioista, joita voit a) tehdä ennen joulua/jouluna/joulun jälkeen b) ostaa joululahjaksi c) katsoa näin joulun alla d) vihata aivan julmetusti ennen joulua. Kerääntykääpäs lapset tänne, kun Jenna-täti kertoo mukavan tarinan joulun hengestä. Se kuoli aikaa sitten. RIP, the end.

Kaveri linkkasi Facebookissa.

Joulu on nykyään pelkkä kulutusjuhla. Kuluttaja on totaalinen tonttu, jota hyppyytetään pitkin ostoshelvettejä ja joulustressiä. Pääpaino on siinä tuhottomassa hösötyksessä, joka syntyy kun pitää ostaa joulukoristeita, sitten pitää hankkia lahjoja pinotolkulla (mitä isompia ja kalliimpia sitä parempia) ja lopuksi tietysti tehdä kilokaupalla ruokaa, tai vaihtoehtoisesti ostaa, ja loppujen lopuksi puolet niistä laatikoista ja kymmenen kilon kinkuista menee kuitenkin roskiin. Kuukauden stressaaminen ja panikointi on ohi puolessa päivässä, kun lahjat on avattu ja sukulaiset kestitty. Parastahan aattoillassa on se, että sen jälkeen saa taas melkein vuoden olla rauhassa.

Sitten on joka saatanan lehti Ilta-Paskoista alkaen täynnä ohjeita jouluruokiin, stressittömään jouluun, syö hyvällä omallatunnolla kevyitä jouluruokia ja sitten joulun jälkeen tietysti vakio "näin pääset eroon joulukiloista". Tällä kertaa en edes syyllistä pelkkää Ilta-Paskaa tästä, vaan eiköhän kaikki helvetin aikakausilehdet sitä tee. Aina on jossain otsikko "tästä parhaat lahjat pukinkonttiin" tai "vietä aamu ennen aattokiireitä rennosti" ja blaablaablaa.

Valitin jo aiemmin, että se "hyvän tahdon juhla" -pointti on vähän päässyt unohtumaan. Täsmennän nyt, että se on kadonnut kokonaan. Joulu on suorittamista siinä missä kaikki muukin tässä elämässä. Edes Joulupukissa ei ole jäljellä mitään aitoa. Vai onkohan alkuperäinen tarkoitus ollut se, että sillä uhkaillaan lapset kiltiksi, kun muuten ei onnistu?
"Jos et nyt Rabbe-Lennart pese hampaitasi, Pukki ei tuo sinulle iPadia, kolmatta pelikonsolia eikä varsinkaan sitä kuudenkymmnen tuuman älykästä led-hd-tv:tä!"
Saattaa olla kasvatuksessakin puutteita, jos tähän asti pitää mennä.

Facebookista Kill Arman -sivulta.

Että ei saatana taas. Kaiken huipuksi joulutortut ovat suoraan saatanasta, pipareihin voi kuolla ja kuusikin pitäisi kieltää. Helvetin hyvää joulua.

Tumblrista löydetty. Kai näitä saa kohta Suomestakin?

Joulu on taas, joulu on taas, radiot täynnä paskaa

Tästä aiheesta oli tarkoitus muutenkin kirjoittaa pikapuoliin, mutta tänään muutamalta kaverilta kuultu palaute varmisti tämän kirjoituksen aiheeksi iki-ihanat joululaulut. Kaikkihan niitä renkutuksia rakastavat, eikö totta?

Tämän vuoden ensimmäinen kosketus joululauluihin tuli jo marraskuun alkupuolella. Kävelin iloisin mielin paikalliseen kauppakeskukseen. Pääsin ovista sisään, ja radioista kuului nimeltämainitsemattoman firman joulumainos ensin suomeksi ja sitten vielä ruotsiksi. Oli lähellä, etten kääntynyt saman tien ympäri. Nielin kuitenkin vittuuntumisen ja astelin urheasti supermarketin puolelle. Joka ikisen info-tv:n kohdalla soi äärimmäisen keinotekoinen Kulkuset-versiointi. Hermot nitisten hain ruokaa ja syöksyin kaupasta ulos. Kassan kautta, älkää huoliko.

Suoraan sanottuna joululaulut ovat perseestä. Ainakin ne ällöpirteät kili-kili-heli-heli hei vaan joulupukki -helistykset. Sitä ihanan kiiltävää, muovista joulukuvaa yritetään tunkea oikein lapion kanssa helposti keljuuntuvan suomalaisen kurkusta alas. Ymmärrän nyt, miksi äiti ei antanut aikoinaan kuunnella sitä ainoaa joululaulukasettia ennen kuin oli lunta maassa. Tekopirteä tonttuhypetys ei vain yksinkertaisesti sovi suomalaiseen jouluun, kuten ei se saatanan punanuttuinen Coca-Cola -pukkikaan.

Juice Leskisen Sikaa pitäisi soittaa helvetin paljon enemmän radiossa tai yleensä muutenkin. Kyllä kelpaisi käydä kinkkuostoksilla, jos kaupan lihaosastolla raikaisi "Sika, sen setä teurastaa". Siinä olisi joulumieli katossa, varsinkin perheen pienimmillä! Muutenkin lisää vain Sylvian joululaulua, Varpusta jouluaamuna ja kirkkoveisuja nykyajan höpötyksen sijaan soimaan, siinä harras joulumieli ja juhlan tarkoitus palaisivat kyllä mieleen.

Tämäkin helmi tumblrin kätköistä.

Pirulliset Kulkuset ja We wish you a merry christmasit kertovat pelkästään joulun kaupallistumisesta, mikä on noussut suorastaan naurettaviin mittasuhteisiin. Kaikenmaailman joulun lelukuvastoja lappaa ikkunoista ja ovista samaan aikaan, kun joululaulujen pakkosyöttö aloitetaan radiosta. Joulumainokset puskevat tv:seen, ja ikään kuin lasten jouluhypetyksen ruokkiminen ei riittäisi, niin sitten aloitetaan vanhempien patistaminen Ilta-Paskassa ja muissa lehdissä. "Näin loihdit tunnelmallisen joulun!" "Katso täältä vinkit joulukattauksen!" "Hoida joulu kuntoon ennen aattokiireitä!" Paras - tai ehkä paskin - oli meille tulleessa Meidän Suomi -lehdessä. Yksi pikkuotsikoista kannessa meni jokseenkin näin: "Kuluttaminen kuuluu jouluun". Hyvä ettei lentänyt takansytykkeeksi.

En ole sitä mieltä, että joulua pitäisi nimenomaan juhlia "Jeesuksen syntymäpäivänä". Itse asiassahan Jeesus ei välttämättä edes syntynyt jouluna; ovelat roomalaiset ujuttivat aikanaan kristinuskon tärkeimmän juhlan entisen auringonjumalan juhlan kanssa samaan aikaan. Meni uskonnosta toiseen siirtyminen hieman kevyemmin, kun edes jotain tuttua jäi jäljelle. Tässähän me teemme samaa, siirrymme siitä viimeisestäkin uskonnonrippeestä maallistuneeseen kulutusjuhlaan, jonka uusi vapahtaja on nimeltään Visa.

Saatana, joulun kuuluisi olla rauhan, hiljaisuuden ja - niin ällöltä kuin se kuulostaakin - hyvän tahdon juhla. En oikein ymmärrä, miten joulustressi, ne perkeleelliset korvamadot ja perheriidat siitä, laitetaanko kinkku tähän vai tuohon, liittyvät mitenkään mihinkään edellämainituista. Kyllä vituttaa kuin oravaa, jolla on käpy (tai lahjapaketti) jäässä.

Tapaus "joulutorttu"

Joulutorttu, nykyään tutummin natsitorttu tai hakaristitorttu, on perinteinen suomalainen joululeivonnainen. Todellinen julkkis siitä tuli marraskuussa, kun ruotsalaiset (miksi aina ne ruotsalaiset?) olivat sitä mieltä, että nämähän näyttävät selvästi hakaristeiltä.

Siitäkös riemu repesi, etenkin sosiaalisessa mediassa. Minuakin nauratti ensin, mutta sitten alkoi itkettää, monestakin syystä. Otin asiakseni joulutorttujen puolustamisen, ja nopeasti laskeskellen löysin omalta Facebook-aikajanaltani aikavälillä 17.11.2013-8.12.2013 yhdeksän statuspäivitystä, jotka jotenkin viittasivat joulutorttuihin. Ensinnäkin joulutortut ovat saatanallisen vakava juttu. Oikeastaan ne luumuhillolla koristellut voitaikinakököt ovat ainoa syy, miksi joulua kannattaa viettää. Kinkkukin on kiva. Joulutortut ovat minulle tärkein asia joulussa, ja jumalauta jos joku uskaltaa vihjatakin, että ne ovat jotain juutalaisten massamurhan symboleita...!

Toisekseen pääsemme jälleen aiheeseen "holhousyhteiskunta", jota käsittelin jo edellisessä postauksessa. Joulutorttu todellakin on symboli, mutta ei suinkaan Hitlerille ja mielettömille väkivallanteoille, vaan sille ettei täällä ihan oikeasti saa kohta enää edes pieraista, koska se saattaisi vaikka loukata jotain. Vesa Winberg kertoo Ylen artikkelissa, että joulutortuista kuvan julkaissut lehti sai palauteryöpyn koskien väitettyä hakaristin muotoa. Samassa artikkelissa Winberg opastaa tekemään "poliittisesti korrekteja" joulutorttuja, kuten Angry Birds -torttuja - ja Punaisen puolikuun? Hei haloo, kukkahattutädit, eikö tämä ole selkeää islaminvastaista rasismia? Ja eikö joulutortuillakin ole oikeutensa olla juuri sen mallisia kuin haluavat? MUOTORASISMIA!

Poliittisesti korrektit in my ass.

Tällä kertaa tekijänoikeudet kunniaan: tämän neronleimauksen
takana on Reetta Kontiainen.

Mielenkiintoisinta koko jupakassa on se, että vahvimmat puolustelevat kommentit tulivat suomalaisilta. (Och samma på finska.) Suomessa ei osata enää edes nauraa mokomalle, vaan heti pitää olla huutamassa, että EI NÄMÄ MITÄÄN NATSITORTTUJA OLE SAATANA. No eivät tietenkään ole, ja on absurdia väittää niin. Kuitenkin keskustelu ja uutisointi aiheesta nosti esiin kaksi ongelmakohtaa: 1) natsit ja kaikki niihin viittaava on edelleen ehdoton ei-ei ja 2) kaikesta voidaan leipoa joku iso ongelma, kuten rasismi, sovinismi tai tässä tapauksessa natsismi.

On ihan oikeasti ongelma, että edelleenkään niistä natseista ei saa julkisuudessa puhua yhtään mitään. Jumalauta, viisikymmentä vuotta on jo mennyt ja edelleen nostetaan hirveä meteli täysin naurettavasta yhteydestä joulutorttujen ja hakaristien välillä! Suomen historiaa natsi-Saksan kanssa hyssytellään koulujen historianopetuksessa, ainakin omien kokemusteni mukaan. Silloinkin natsit olivat vain niitä paskiaisia, jotka polttivat Lapin mennessään. Kukas ne sinne päästi, mmh? Seuraan mielenkiinnolla, mitä pikkuveljelle opetetaan muutaman vuoden päästä historiassa toisesta maailmansodasta, vai opetetaanko mitään. Liiallisessa suojelussa on nimittäin se vaara, että kaikki toisen maailmansodan hirveydet jätetään kertomatta edeenpäin ja pikku hiljaa unohdetaan. Ikävä kyllä historialla on taipumus toistaa itseään.

Kärpäsestä härkäsen tekoa käsittelen myöhemmin lisää. Nyt on nimittäin leipomisohjeiden vuoro: tällaista ei opita Martta-kerhoissa vaan Hitler-Jugendissa ja BDM:ssä!

Aidon natsitortun tekeminen

1. Käy hakemassa kaupasta voitaikinaa. Lidlistä tietenkin, tuosta ketjusta, joka tulee arjalaisen superrodun kotimaasta! Älä unohda luumuhilloa, koska mitä saatanan ideaa tortuissa on ilman sitä hilloa?
2. Vedä essu SS-unvormusi eteen, jottei se sotkeennu. Laita polttouuni kuumenemaan 225 celsiusasteeseen. Täällä ei mitään fahrenheiteja käytetä, saatana. Levittele muutama pelti pitkin pöytiä ja peitä ne leivinpapereilla. Lätkäise torttulevyt siihen päälle.
3. Käytä ei-arjalaisten verta nauttinutta veistäsi viiltämään nätit viillot jokaiseen neliönmallisen levyn nurkkaan. Varo, ettet tylsytä terää peltiin - sillä pitää pystyä teurastamaan vielä monta homoseksuaalia ja mustalaista.
4. Taittele sakarat keskelle torttua muodosta jaloimman, hakaristin muotoon. Huuda Sieg heil jokaisen valmiin tortun kohdalla, jotta ne varmasti ymmärtävät alkuperänsä.
5. Laita sievä köntti luumuhilloa jokaisen tortun päälle hyräillen samalla Das Lied der Deutschenia. Mitä enemmän hilloa, sen parempi.
6. Työnnä tortut uuniin keskitasolle. [Lisää tähän uuniaiheinen juutalaisvitsi.] Paista 10-15 minuuttia.
7. Odotellessasi voit vaikkapa lukea Mein Kampfia tai pestä hiuksesi vetyperoksidilla.
8. Ota tortut ulos uunista. Anna jäähtyä, jotta et polta jalosukuista kieltäsi. Jos olet oikein menestyvä SS-upseeri, sinulla saattaa olla varaa laittaa tomusokeriakin jäähtyneiden torttujen päälle.
9. Nauti natsisymbolisi kuten kuuluu ja tee Aatu ylpeäksi!

Eikä edes hävetä.

Jos sinullekin tuli paha mieli joulutorttujen puolesta, käy katsomassa, kuinka Hitler reagoi joulutorttukohuun. Muutenkin paras kannanotto koko mielettömään keskusteluun.

Tervetuloa holhousyhteiskuntaan

Sensuroimaton versio suoraan omasta Facebookista.

Eilen oli itsenäisyyspäivä. 96 kynttilää kakkuun ja sitä rataa. Iloisena mietin aamusella että aaah, se ainoa päivä vuodesta kun itse asiassa kannattaa katsoa televisiota. Ensin voi katsoa Tuntemattoman sotilaan, sitten tuijottaa itsenäisyyspäivän paraatia ja miettiä, kuinka kivasti Stefan Wallin ja Carl Haglund ovat Suomen armeijasta nipistäneet. Loppuhuipennuksena tietenkin itsenäisyyspäivän vastaanotto, jota katsellessa voi haukkua vuoroin sisään vaappuvat tantat järkyttävissä telttakangasmekoissaan ("tää on tehty kierrätetyistä öljytynnyreistä ja banaaninkuorista!"), vuoroin selostajat jotka sekoilevat nimissä tai vaihtoehtoisesti eivät sitten tunnista muutamaan minuuttiin ketään. Ja vitun Niinistö vittu.

Kuva kaivettu jostain tumblrin suomi finland perkele -tägistä.
Tekijänoikeudet ei kinosta.

Järkytys oli valtava, kun totesin että Tuntematon sotilas esitetään vasta 22:30. Siis mitä helvettiä, mikä aika se muka on olevinaan? Kun minä olin nuori, kyllä se vaan iltapäivisin esitettiin. Tiedustelin asiaa kiukkuisesti aamupalalla, ja syyksi esitettiin, että siinä on liikaa k-16 materiaalia, kun siinä ammutaan ja ihmisiä kuolee. (Toiseksi syyksi epäiltiin, ettei se menisi itsenäisyyspäivän vastaanoton kanssa päällekäin, mutta varsinaisella syyllä ei ole nyt väliä, vaan sillä, mitä se kertoo yhteiskunnastamme.)

Ei saatana. Kärsiikö minun perinteinen itsenäisyyspäiväni siitä, että nykyajan kakarat eivät ymmärrä, että sodassa ammutaan, ja sitten kun toista ihmistä ampuu niin se saattaa vaikka kuolla? Kun ne lapset saattaa vaikka traumatisoitua tällaisesta! Ihan hyvin minä olen katsonut ja pelannut vaikka ja mitä, enkä ole vielä kertaakaan traumatisoitunut. Paitsi Muumien Möröstä. Mutta se on ihan toinen juttu se.

Kyllä pitää lasten ymmärtää, että mitä se sota oikein on. Traumatisoitukoot pennut oikein kunnolla, ehkä ne eivät sitten ikinä halua aloittaa sotaa muiden kanssa. Mutta ei, jätetään kertomatta Pirkko-Pettereille ja Suvi-Nikoille että oikeasti maailmassa sattuu pahojakin juttuja. Kuitenkin kaikenmaailman Ilta-Paskat saavat ihan kaikessa rauhassa  repostella kaikilla mahdollisilla tragedioilla, joita tässä maailmassa tapahtuu.

Mutta onneksi kaikelta voidaan nykyään suojella. Tupakat on piilotettu, oluen ulkomainontaa ollaan kieltämässä ja muutakin alkoholimainontaa vähentämässä. Mitään ei saa sanoa ääneen, tai joku on heti niskassa haukkumassa rasistiksi, homofoobikoksi tai muuten vaan mulkuksi, jolla ei ole oikeutta kertoa mielipidettään. Aina löytyy joku ammattimainen mielensäpahoittaja, joka vetää palkokasvit sieraimeen ihan mistä tahansa.

Sarkasmi ja ironia julistetaan kohta varmaan pannaan. Mutta ihan oikeasti: Tuntematonta sotilasta ei voida esittää keskellä kirkasta päivää, koska siinä näytetään todellisuutta. Muutenkin kaikissa ohjelmissa on nykyään niitä naurettavia "k-7, sisältää väkivaltaa ja jännitystä!!!1" -merkintöjä. Itkin verta, kun Pokémon-pelien mainoksissa oli Parental Advisoryn merkintä "Mild cartoon violence". Suvivirttä tai Enkeli taivaan ei saa laulaa koulujen juhlissa, koska ne ovat kristillisiä, eivätkä kaikki kuulu kirkkoon. KYYNEL. Kaikesta hyssytellään, ettei kellekään vaan tulisi paha mieli ja yritetään olla mielin kielin joka vitun suuntaan. Ikävä kyllä kun kumartuu nuolemaan yhtä persettä, sattuu samalla pyllistämään toisele.

Eniten vituttaa ensimmäiset blogitekstit

Niin että mikä helvetti tämä on, niinkö? Toivottavasti et ole mielesipahoittaja tai kukkahattutäti. Avasit nimittäin juuri Ei v*ttu mitä paskaa -blogin, jossa lähes kaikkeen ärsyyntyvä (tai suoraan sanottuva vittuuntuva) kyynikko avautuu siitä, mikä menee päin persettä tässä maailmassa. Aiheet vaihtelevat kaikesta mahdollisesta joulutortuista nälänhädän kautta kuntauudistukseen. Blogi sisältää sensuroimatonta kiroilua ja mielipiteitä. En häpeä iskeä juuri niihin aiheisiin, jotka kulloinkin eniten ärsyttävät - ja voin luvata, että niitä aiheita kyllä riittää.

En ole rasisti, natsi, homofoobikko, fasisti, anarkisti, oikeistoporvari, kukkahattutäti enkä käpy siellä missä sen ei kuuluisi olla, mutta eipä se teitä kuitenkaan kiinnosta. Sananvapauteen vedoten suollan suustani juuri sitä mitä mieli tekee.

En harrasta tekijänoikeuksia. Kuva täältä. 

Joko mainitsin, että provosoin mielelläni? 

Hitler ei tehnyt mitään väärää.