Minä lähden Pohjois-Brysseliin

Näin lauloi lempiministerini, iki-ihana ja aina yhtä paljon päivääni piristävä rakas sisäministerimme Päivi Räsänen (kd.), kun kertoi lähtevänsä eurovaaliehdokkaaksi. Sydänhän tässä särkyy (muistakaa varoa Heartbleed-epidemiaa!) jos ihanasta ja asiansa osaavasta Päivistä pitää luopua, mutta jos minä nyt sitten koko Euroopan hyväksi...

Turuun yliopiston professori Veli-Pekka Viljanen ihmettelee, miksi ministerit katoavat. Ensin ex-liikenneministeri Merja Kyllönen (vas), jonka hommia laitettiin hoitamaan kokoomuslainen kuntaministeri Henna Virkkunen, joka on muuten myös ehdolla EU-vaaleissa. Hän ei sulje pois mahdollisuutta nousta komissioonkaan asti ryssimään hieman kovemman tason kuntauudistuksia. Jos Virkkunen sinkoaa Euroopan parlamenttiin, hänen ministerinsalkkunsa voidaan iskeä seuraavan epäonnekkaan ministeriyrittäjän kouriin. (Huhutaan, että liikenneministerin salkku on kirottu.) Samoin kokoomuksen hymypoika, ulkoasianministeri Alexander "Twitter" Stubb, tuo todellinen kosmopoliitti, on innolla osallistumassa vaaleihin.

Aivan kuin kaikkien ministerien into syöksyä Euroopan päätöksenteon hehkuvaan ytimeen ei riittäisi, myös pääministeri Jyrki Katainen kertoi jättävänsä pääministerin pestin kesällä. Kesken hallituskauden. Eurovaaleissa hän ei ole ehdokkaana, mutta muuten uudet haasteet, mahdollisesti jopa kansainväliset, kyllä kiinnostavat. Katainen tuli selvästikin järkiinsä toitotettuaan ensin vastuunkantoa vasemmistoliiton erottua hallituksesta - eihän sitä kapteeninkaan kannata uppoavaan laivaan jäädä. Menee erinomainen pääoma hukkaan.

Viljanen ilmaisi huolensa hallitustyöskentelyn vaarantumisesta ja hallituksen toimintakyvystä. Ei ministerien vaalitaistolla tai jatkuvalla vaihtelulla mitään merkitystä sille ole, hallitus on aivan yhtä toimintakyvytön. Varsinkin, kun Katainen lähtee "muihin haasteisiin", koko hallitus vaihtuu. Jotta tilanne olisi vielä vähän sekavampi, kokoomuksella ei ole vielä selkeää puheenjohtajaehdokasta. Kolmea on veikkailtu, mutta kukaan ei tietenkään sano mitään - onhan nyt Jyrkin aika ja Jyrkiä saavutuksineen juhlitaan. Aika kova saavutus onkin iskeä pöytään säästöt, veronkorotukset ja sote-uudistus ja livetä sen jälkeen kelkasta.

Ministereitä lentää ovesta tiheämmin kuin Kekkosen aikana konsanaan 

Lähde

Hieman on epäiltävä professori Viljasen pätevyyttä, kun hän oikein ihmettelee, mikä niitä ministereitä Eurooppaan ajaa. Onhan yksittäisellä hallituksen ministerillä kuitenkin enemmän valtaa - ja vastuuta - kuin europarlamentin rivijäsenellä. Koko Euroopan Unionin puolestahan tässä lähdetään töitä tekemään! Kun nyt ollaan kotimaan asiat saatu hyvään solmuun, voidaan mennä hämmentämään muidenkin soppaa. Ministerit ovat tainneet saada yksinkertaisesti tarpeekseen vallasta ja siitä seuraavasta vastuusta. Paitsi Katainen, joka lähtisi riemumielin uppoavasta Suomi-neidosta vielä suuremman aavelaivan eli Euroopan Unionin puikkoihin.

Tuho-osasto, jakso 381: Pelastetaan kansantalous!

Kylläpä taas aamulla alkoi otsasuoni sykkiä kun luin Aamupaskaa (tunnetaan myös nimellä Aamuposti). Isona paikallisuutisena oli Hyvinkäällä pidetty ensihoitajien koulutustilaisuus elvytyksestä. Hyvä juttu: taitojen ylläpitäminen pelastaa ihmishenkiä. Huono juttu: ihmisiä ei enää pelastetakaan siksi, että elämä on arvokasta ja kuolema on omanlaisensa tragedia, vaan kansantalouden vuoksi. Suora lainaus ensihoidon kenttäjohtaja Jarmo Turvalta: "Yhdenkin selviytyjän merkitys kansantaloudelle on suuri, etenkin jos kyseessä on työikäinen henkilö".

Siis mitähän vittua? Kyllähän mä tiesin, että ainakin hallituksen silmissä mun arvoni ihmisenä on suoraan se rahamäärä, jonka tuota valtiolle, mutta että olen sitä samaa myös jollekin vitun ensihoidon kenttäjohtajalle? Olisin sentään luullut, että hoitoalalle hakeutuvat ihmiset ovat kiinnostuneita nimenomaan niistä ihmiskohtaloista ja auttamisesta eivätkä Suomen bruttokansantuotteen kasvattamisesta. Onkohan tämä ajattelutapa jotenkin yhteinen kaikille pomoille?

Oloni kun sain kuulla olevani vain pala bkt:ta.

Samaan aikaan työuria pitäisi pidentää sekä alusta että lopusta - valmistukaa nopeammin, kielletään kaksoistutkinnot, eläkeikä ainakin kahdeksaankymmeneen vuoteen, jos kuolet ennen eläkkeellejäämistä niin maksat sakkoja. Ja kas vain, nyt se työurien pidentäminen molemmista päistä ei riitä: pidennetään niitä myös keskeltä! Onko ihme, jos joudutaan niitä sydänkohtauspotilaita elvyttämään? On kuulemma työikäisen yleisin kuolinsyy, äkillinen sydämenpysähdys meinaan.

Liike-elämän, poliitikkojen ja muiden urpojen suhtautuminen ihmisiin vituttaa. Joko sitä ollaan "kuluttajia" tai "veronmaksajia". Harvoin kukaan käyttää enää sanaa ihminen. Arvo tulee siitä, paljonko kuluttaa, paljonko tuottaa rahaa, kuinka vähän käyttää valtion varoja. Länsimaisen ihmisen elämän ainoa tarkoitus on opiskella nopeasti, valmistua nopeasti ja painaa töitä hautaan saakka. Tämäkö on ihmisyyden ydin?

Ei tarvitse viettää sapattivuosia, järjestää vapaa-aikaa perheen kanssa tai kehittää yhteiskuntaa, kun siihen ei ole enää aikaa eikä energiaa. Olen raaka-ainetta, työvoimaa, kuluttaja ja lopulta rasite yhteiskunnalle. Ei vittu mikä maailma, sanon minä. En suostu. Haista Jyrki Katainen paska, minä opiskelen kolmessa ja puolessa vuodessa lukion läpi, en saatana hae heti syksyllä minnekään ja katsoo jos viitsii seuraavana keväänäkään. Opiskelen yliopistossa mahdollisimman kauan, teen jotain humanistisen alan höpöhöpöpaskajuttutöitä jos jaksan ja jään osa-aikaeläkkeelle viisikymppisenä. Ja jos sydän pysähtyy, niin älkää elvyttäkö, kiitos.