Tuho-osasto, jakso 381: Pelastetaan kansantalous!

Kylläpä taas aamulla alkoi otsasuoni sykkiä kun luin Aamupaskaa (tunnetaan myös nimellä Aamuposti). Isona paikallisuutisena oli Hyvinkäällä pidetty ensihoitajien koulutustilaisuus elvytyksestä. Hyvä juttu: taitojen ylläpitäminen pelastaa ihmishenkiä. Huono juttu: ihmisiä ei enää pelastetakaan siksi, että elämä on arvokasta ja kuolema on omanlaisensa tragedia, vaan kansantalouden vuoksi. Suora lainaus ensihoidon kenttäjohtaja Jarmo Turvalta: "Yhdenkin selviytyjän merkitys kansantaloudelle on suuri, etenkin jos kyseessä on työikäinen henkilö".

Siis mitähän vittua? Kyllähän mä tiesin, että ainakin hallituksen silmissä mun arvoni ihmisenä on suoraan se rahamäärä, jonka tuota valtiolle, mutta että olen sitä samaa myös jollekin vitun ensihoidon kenttäjohtajalle? Olisin sentään luullut, että hoitoalalle hakeutuvat ihmiset ovat kiinnostuneita nimenomaan niistä ihmiskohtaloista ja auttamisesta eivätkä Suomen bruttokansantuotteen kasvattamisesta. Onkohan tämä ajattelutapa jotenkin yhteinen kaikille pomoille?

Oloni kun sain kuulla olevani vain pala bkt:ta.

Samaan aikaan työuria pitäisi pidentää sekä alusta että lopusta - valmistukaa nopeammin, kielletään kaksoistutkinnot, eläkeikä ainakin kahdeksaankymmeneen vuoteen, jos kuolet ennen eläkkeellejäämistä niin maksat sakkoja. Ja kas vain, nyt se työurien pidentäminen molemmista päistä ei riitä: pidennetään niitä myös keskeltä! Onko ihme, jos joudutaan niitä sydänkohtauspotilaita elvyttämään? On kuulemma työikäisen yleisin kuolinsyy, äkillinen sydämenpysähdys meinaan.

Liike-elämän, poliitikkojen ja muiden urpojen suhtautuminen ihmisiin vituttaa. Joko sitä ollaan "kuluttajia" tai "veronmaksajia". Harvoin kukaan käyttää enää sanaa ihminen. Arvo tulee siitä, paljonko kuluttaa, paljonko tuottaa rahaa, kuinka vähän käyttää valtion varoja. Länsimaisen ihmisen elämän ainoa tarkoitus on opiskella nopeasti, valmistua nopeasti ja painaa töitä hautaan saakka. Tämäkö on ihmisyyden ydin?

Ei tarvitse viettää sapattivuosia, järjestää vapaa-aikaa perheen kanssa tai kehittää yhteiskuntaa, kun siihen ei ole enää aikaa eikä energiaa. Olen raaka-ainetta, työvoimaa, kuluttaja ja lopulta rasite yhteiskunnalle. Ei vittu mikä maailma, sanon minä. En suostu. Haista Jyrki Katainen paska, minä opiskelen kolmessa ja puolessa vuodessa lukion läpi, en saatana hae heti syksyllä minnekään ja katsoo jos viitsii seuraavana keväänäkään. Opiskelen yliopistossa mahdollisimman kauan, teen jotain humanistisen alan höpöhöpöpaskajuttutöitä jos jaksan ja jään osa-aikaeläkkeelle viisikymppisenä. Ja jos sydän pysähtyy, niin älkää elvyttäkö, kiitos.