Tasa-arvoinen avioliittolaki, erä kolme: Eikö kukaan ajattele lapsia?!

Tämä matsi vaikutti jo päättyneen kahteen erään, mutta tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat keräsivätkin vielä joukkonsa ja palasivat uhmakkaina kansalaisaloitteen kanssa. Moni lähinnä naureskeli tai jopa huokasi kerran syvään ja unohti asian. Vähän aikaa sitten asia pomppasi kuitenkin taas ilmoille, ja kävipä siinä niinkin, että aloite rikkoi 50 000 allekirjoituksen rajan.

 
Mutta eiköhän nousta vielä kerran kehään, pojat (ja tytöt ja mitä ikinä olettekin)!

Tuttuun tapaan toisessa nurkassa vihervassarimädättäjähomorakastajat sateenkaarilippuineen, toisessa kulmassa ne Aidon Avioliiton Tosi Urhot (AATU), seassa muun muassa demonisesti virnuileva Päivi Räsänen (antichrist confirmed!) sekä Jukka-Pekka Rahkonen. Gongi kajahtaa jälleen, ja AATU tekee aloitteen, ja sieltä lentää jotakin, mitä se on, onko se Raamattu-- ei, se on KUKA AJATTELISI LAPSIA? -argumentti!

"Lapsella on oikeus rakastavaan isään ja äitiin!"
"Homovanhemmat ovat haitallisia lapsille!"
"Mutta EIKÖ KUKAAN AJATTELE LAPSIA!"

Kyllä, kaikki ajattelevat lasten parasta - paitsi AATU. Koska olisi aivan kamalaa, että lapsella olisi rakastavat homovanhemmat, se on parasta kieltää. Sehän on vahingollistakin lapsille! ...onhan?

Vihervassarimädättäjähomorakastajien joukko torjuu helposti 46-sivuisella Väestöliiton paperipumaskalla nimeltään Sateenkaariperheiden lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet - kirjallisuuskatsaus, jonka ensi sivuilla todetaan seuraavasti:

"Kansainvälisten tutkimusten mukaan vanhempien seksuaalisella suuntautumisella ja sukupuolella
ei ole juuri vaikutusta lasten psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Sen sijaan kaikissa
perheissä niiden toimivuus vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Sateenkaariperheissä lapset voivat
vähintään yhtä hyvin kuin muissa perheissä, ja heillä on lämpimät suhteet vanhempiinsa ja ystäviinsä."

AATU haparoi uusia vastalauseita, ja niitä torjumaan asettuu urheasti Vesa Linja-aho, joka on jo lukuisissa blogikirjoituksissaan onnistuneesti tyrmännyt oikeastaan kaikki AATUn "mutta lapset" -argumentit. Kylmää kyytiä saavat niin "oikeus isään ja äitiin", "entä lapsivaikutusten arviointi" kuin AATUn maksetut, puolueelliset tutkimuksetkin. Kiitos, Linja-aho.

Homma alkaa näyttää jo melko selvältä - AATUlta alkavat paukut loppua. (Onneksi tähän väliin tuli Immonen, monikulttuurikeskustelu ja uusnatsien hyökkäys, niin saa raukka hieman hengittää.)

Lopullisen niitin mutta lapset -keskustelulle antaa urhea ystäväni Samuel:

Kerrankin mulla on oikeasti kysytty ja annettu lupa kuvan julkaisemiseen!

AATU on hävinnyt pelin, ikävä kyllä. Jokin aika sitten Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, ettei avioliitto ole enää vain miehen ja naisen välinen asia. Jenkeissä on hieman enemmän punaniskajuntteja kuin Suomessa, ja niin vain meni sielläkin läpi. Afrikassakin aletaan lämmetä ihmisoikeuksille, vaikka matka on vielä pitkä.

Suomessa on järjestetty tänä vuonna jo useita Pride-kulkueita, viimeisin juuri tänään Hämeenlinnassa (samaan aikaan Ruotsissa, tuossa homojen luvatussa maassa, marssittiin Pohjoismaiden suurimmassa Pride-kulkueessa). Jotenkin epäilyttää, että enemmistö suomalaisista muka haluaisi yhtäkkiä kovasti kieltää homojen avioliitot.

Odotellaan nyt vielä, kuinka eduskunta tähän suhtautuu, mutta kyllä minä jo heiluttelen sateenkaarilippua. Ja vähän ehkä keskisormeakin.

Jytky, juustohöylä ja Juha Sipilä

Vaalit on taputeltu, ja kuten saimme juuri kuulla, salaisuus hallitukseen pääsemiseksi liittyy muikeisiin kirjainyhdistelmiin ja hauskoihin hallitusnimityksiin. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä lähtee hallituksenmuodostamisyritykseen Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kanssa. Kuten Sipilä itse huumoriveikkona totesi, kasassa on oikein humppabändi. Tai vaihtoehtoisesti kolme ässää, jotka taitavat kaikki kyllä olla patamustia. Oikea korttihuijarin värisuora. Sipilä, Soini ja Stubb muodostavat mukavasti SSS-hallituksen, joka pistää varmasti vielä paremmaksi kuin legendaariset SS-joukot aikanaan.

Media on käyttänyt vielä suhteellisen korrektia nimitystä perusporvarihallitus, ja kun SDP:tä veikkailtiin vielä mahdolliseksi hallituspuolueeksi, nimenä oli tietysti peruspunamulta. Maanläheisesti on heitetty huulta myös multakeko-nimellä.
Keko päätyi luontevasti (KEskustaKOkoomus) sosiaalisen median uuden lempilapsen, perskeon, osaksi.

Lähde

Perskekoa hupaisampi voisi olla vain persvako, joka saataisiin korvaamalla Keskusta Vasemmistoliitolla. Silloin päädyttäisiin tosin tilanteeseen jossa, entistä yhteiskuntaopin lehtoriani lainatakseni, "kommari ja porvari on samassa hallituksessä, mikä on täysin perverssiä". Ja huonostihan siinä kävi viime kerralla, että ei varmaankaan tarvita uusintaa.

Ensimmäinen mielleyhtymäni perskeosta liittyy suomalaiseen extreme-lajiin, muurahaispesässä perse paljaana istumiseen. Melko lailla samalta tuleva hallituskausi varmaankin tulee tuntumaan, ainakin jos käy töissä, on työtön, on pakolainen, kuuluu vähemmistöön tai ylipäätään asuu Suomessa eikä omista vitusti fyrkkaa.

Toisaalta erityisesti meemintekijöille uusi hallitus vaikuttaa jo nyt lottovoitolta. Jokainen puheenjohtaja on jo oma meeminsä: Timo Soini loi jytkyn, Alexander Stubb juustohöylän ja Juha Sipilä pani Suomea kuntoon Keskustan huippuhilpeässä rallatuksessa. Jos saamme vaikka perussuomalaisen kulttuuriministerin ja kokoomuslaisen sosiaali- ja terveysministerin palleille, luvassa on varmaa hauskaa. No, ainakin meemien muodossa. Muuten saattaakin sitten vähän itkettää.

Niin, tämähän tapahtui jo. Lähteestä ei mitään käryä.

Kannoin itsekin jo korteni kekoon (heh heh) ja muokkasin Vihreiden Ville Niinistön fb-sivuilta löytyvää kuvaa hieman uuteen uskoon. Niinistö päivitteli hallituksen setämäisyyttä, minä tyydyin kertomaan, mitä kuvassa oikeasti tapahtuu.

Minä ja Paint olemme parhaat kaverit.

Seuraamme tilanteen kehittymistä pieni kyynel silmäkulmassa. Onko se ilon vai surun kyynel, jää nähtäväksi. Tarpeen vaatiessa lahjoitan kansalaiseni jollekin pakolaiselle ja muutan Kuubaan.

Eniten vituttaa Helsinki

Koskaan ei muuten pidä mennä sanomaan "ei koskaan". Minä nimittäin menin ja väitin, useaan otteeseen ja julkisesti, että koskaan en saatana Helsinkiin muuta. Juuh elikkäs, täällä olen asunut nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti kohta kaksi kuukautta. Onnekseni voin todeta, että vihaan Helsinkiä edelleen yhtä paljon kuin ennen tänne muuttoakin. Täällä on nimittäin paljon inhottavia asioita.

Ensinnäkin huomio, jonka kaikki kaksi luonani käynyttä kaveria ovat tehneet: ihmiset kävelee päin. Kadulla, suojateillä, varsinkin rautatieasemalla - kukaan ei edes yritä väistää. Ehkä kantahelsinkiläiset vaistoaa ulkopaikkakuntalaiset ja rientävät näyttämään, kuka on pomo. "Hei skidi, tää on Stadi eikä mikään lande, hiffaatsä?"

Porukka myös juoksee joka ikiseen paikkaan. Aina on jäätävä kiire, tai ainakin pitää näyttää siltä että olisi. Tyypit juoksee junaan, bussiin, ratikkaan (kieltäydyn sanomasta spora) ja vittu liikennevaloihin. Siis mitä saatanaa? Jos ette ole huomanneet, niin niitä junia ja busseja menee about viiden minuutin välein, ellei sitten satu yrittämään tosissaan pois Helsingistä Z-, H- tai R-junalla, tai vaihtoehtoisesti asu jossain nipinnapin Helsingissä, minne niitä busseja menee joka toinen vuosi. Ja c'mon, liikennevalot. Vaihtuu. Kahden. Minuutin. Välein.

Eipä sillä, että siellä liikennevälineessäkään osattaisiin käyttäytyä. Ensinnäkin missään kulkuneuvossa ei voi istua toisen viereen. Vaikka junassa on puolet tyhjää, niin on pakko jäädä seisomaan johonkin siihen ovien eteen, koska ei voi käydä istumaan, jos samassa kuuden hengen penkistössä istuu joku muu. On tää todellinen metropoli. Sitten kun on aika jäädä pois kyydistä, niin bussissa ei voi nousta ajoissa seisomaan ja raahata persettään siihen oville, vaan jostain sieltä perältä valutaa ulos yksi kerrallaan kun bussi on jo pysähtynyt. Ja miksei niitä saatanan takaovia voida käyttää?

Ymmärrän, että ulostautuminen voi kestää hetken, jos on 95-vuotias talvisotaveteraani ja aivot on niin Alzheimerin rappeuttamat, että on unohtanut miten kävellään, mutta kun ihan tavalliset, täysin hyväkuntoisilta vaikuttavat ihmisetkin joutuvat miettimään hetken että mitenkäs tämä ulos astuminen nyt toimikaan... Ja sitten siinä samalla sisäänpyrkijät yrittävät tunkea sisään. Kun baana sisään on vihdoin vapaa, tämä älytön "mitenkäs astunkaan kynnyksen yli" -rituaali pitää toimittaa vielä uudestaan. Sitten mietitään vielä että minnehän sitä perseensä tälläisi. En vaan ymmärrä, miten suomalaiset voivat tehdä niin yksinkertaisesta toimenpiteestä niin vaikean. Käykää joskus vaikka Lontoossa ja maanalaisessa.

Julkinen liikenne on Helsingissä ainoa hyvä asia, ja sitten muut ihmiset pilaavat sen. Ei vittu.

Vitullinen tuuli. Siis oikeasti, tukka lähtee päästä. Joo, meri-ilmasto ja lässynlää, mutta miks helvetissä täällä pitää yleensäkään asua? Koska jos "ei tuule", niin sateenvarjon kanssa pystyy kävelemään ilman, että se vääntyy ympäri. Sitten kun tuulee niin ei auta muu kuin heittäytyä 45 asteen etunojaan ja kaataa taskut täyteen kiviä, ettei lähde lentoon. Ja entäs kun sataa? Kaikki, siis aivan vitun kaikki, sataa aina vaakatasossa. Ainakaan täällä pellon vieressä ei ole mitään kivaa kevyttä lumisadetta. Ei, vaan on lumiohjuksia, jotka sinkoavat suoraan päin naamaa ja mieluiten vielä silmään. Kaikki se ihana talvinen tihku- ja räntäpaskakin tulee vaakatasossa naamalle.

Suurta idoliani Seppo Rätyä mukaillen: Helsinki on paska kaupunki. Kohta alkaa toden teolla eduskuntavaalikampanjointi, sitten saadaan varmasti lisää valittamisen aihetta.

Tasa-arvoinen avioliitto, erä kaksi + avoin kiitoskirje Arja Juvoselle

Jos joku vahingossa on elänyt pullossa ja pumpulissa viimeiset viikot, tänään siis äänestettiin tasa-arvoisesta avioliittolakialoitteesta. Päivi Räsäsen suureksi harmiksi aloite meni läpi äänin 105-92.

Kuva lainattu Facebookista, sen luojalle suuret aplodit.

Myös Timo Soinia varmasti vitutti, ainakin kun perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen äänesti aloitteen ja tasa-arvon puolesta. Perussuomalaisillahan ei tunnetusti ole ryhmäkuria, paitsi tällaisissa omantunnon kysymyksissä, joissa pitää äänestää puolueen linjan mukaan.

Haluan nähdä, kun Stubb koittaa selitellä puolueensa "liberaaliutta" tämän jälkeen.
Kyseessä Vasemmistoliitolta lainattu grafiikka.

Eilisestä aloitetta käsittelevästä keskustelusta voisi koostaa kokonaisen kirjan, joka esittelee Suomen poliittisen kärjen upeita lausahduksia ja suunnatonta viisautta, mutta tämän yhden älykkyydessään jopa Soinin "No kun ei voi" -lausahduksen ylittävän uskomattoman helmen haluan jakaa kanssanne:

Suosittelen @tahdonmeemeja -twittertiliä lisänaurujen saamiseksi.

Äänestyksen tuloksesta on riemu revennyt sosiaalisessa mediassa, ja mielenosoituksessa näyttiin poksauttelevan samppanjapulloja auki, mutta ikävä kyllä yhteiskuntaopista eximian nimenomaan lainsäätämiskysymyksen avulla kirjoittaneena velvoillisuuteni on kertoa, ettei tämä ihan vielä tässä ollut. Kuten joku ehkä muistaa, lakivaliokunta päätti niukasti kesän Priden alla esittää eduskunnalle kansalaisaloitteen hylkäämistä. Vihreiden kansanedusta Jani Toivola teki vastaehdotuksen, joka nyt hyväksyttiin eduskunnassa. Suuri valiokunta käsittelee vielä aloitteen ja joko a) ehdottaa sen hyväksymistä sellaisenaan tai b) ehdottaa sen hyväksymistä joidenkin muutosten kera. Sen jälkeen aloite tulee toiseen eduskunnan täysistuntoon, jossa suuren valiokunnan esitys joko hylätään tai hyväksytään. Jos ehdotus hyväksytään, homot saavat mennä keskenään naimisiin ja maailma tuhoutuu. Jos se hylätään, kristikunta pelastuu mutta yksi jos toinenkin poliitikko saattaa löytää itsensä ainakin kuvainnollisesti ristiinnaulittuna.

Koska olen jauhanut tästäkin asiasta muistaakseni hyvin paljon, jätän tämänkertaisen kirjoituksen lyhyeksi. Loppuun kuitenkin liitän eilisen Facebook-tilapäivitykseni, joka tiivistää ajatukseni aiheesta melko hyvin, sekä kirjoittamani sähköpostin kansanedustaja Arja Juvoselle.

Love and peace, gays.

KIITOSKIRJE KANSANEDUSTAJA ARJA JUVOSELLE
"Arvoisa edustaja Juvonen,

kirjoitan Teille ilmaistakseni kiitollisuuteni äänestyspäätöksestänne koskien tasa-arvoisen avioliiton lakimuutosaloitetta. Osoititte erinomaista rohkeutta äänestäessänne omantuntonne ettekä perussuomalaisten ryhmäkurin mukaan. Maamme tarvitsee lisää kaltaisianne kansanedustajia, jotka uskaltavat seistä aidosti mielipiteensä takana ja puolustaa sitä ympäristön painostuksesta huolimatta.

Vaikka kuulunkin hieman erilaisen puolueen äänestäjiin, toivon kuitenkin vilpittömästi mitä parhainta jatkoa urallenne. Uskon, että toimintanne äänestyksessä tulee vielä palkitsemaan Teidät tulevaisuudessa, vaikkei se ehkä kaikkia äänestäjiänne miellyttänytkään. Tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla on kuitenkin aina kannattajansa, ja toivon heidän muistavat Teidät tulevissa vaaleissa.

Ystävällisin terveisin,

Jenna Pulkkinen"

Kiusaamisesta ei kiitellä

Uhkailin jo Facebookissa, että seuraava kirjoitus tulee lukiosta, mutta eipäs tulekaan kun tällä hetkellä enemmän sattuu vituttamaan Ami Assulinin Ylen Näkökulma-kolumni "Kiitos, kun kiusasitte". Tiivistettynä kolumnisti hehkuttaa omaa kiusatuksi tulemistaan ja kuinka se on tehnyt hänestä vahvemman ihmisen ja nykyään lapsia suojellaan liikaa: nyt, suora lainaus - "Huomaan (salaa!) pohtivani, mikä nykynuoria vaivaa – eikö kiusaaminen ole osa rajojen rikkomista ja oman paikkansa hakemista, kasvamista ihmisenä? Kuulen monia luvattoman kurjia tarinoita ja muistan toki, miten omasta vatsasta ja/tai sydämestä usein otti. Tiedän, että kiusaamisella voi olla myös karmaisevia seurauksia niin kiusattujen kuin kiusaajienkin loppuelämälle, mutta silti?"

Odottakaas kun vedän vähän henkeä, ettei tule uutta kirosanaennätystä. Mutta siis mitä vittua? Mistä lähtien kiusaaminen on ollut osa ihmisen normaalia kehityspolkua? Tai kiusatuksi tuleminen? "Joo on se ikävä että teidän Pirjo-Petteriä kiusataan mutta se pitää nyt vaan sietää kun tämä Milla-Matti tässä hakee paikkaansa elämässä." Niinkö?

Ja taas on tietysti vika nykynuorissa, ovat niin nössöä pullamössösukupolvea että ansaitsevatkin tulla vähän tönityksi ja hakatuksi ja haukutuksi, jos sitten vaikka pärjäisivät paremmin. Löisivät edes takaisin, saatana. (Kyllä videopelit pitää kieltää kun tekevät nuorista niin väkivaltaisia. Siitä ne koulusurmatkin johtuu!) Silloin MINÄ olin nuori, silloin opettajatkin kiusasivat eikä kellekään valitettu vaan kiusattiin itse takaisin!

Kirjoittaja sentään myöntää tiedostavansa, että kiusaamisella voi olla kauheita seurauksia, mutta on silti katsonut tarpeeksi ikään kuin kumota tämän tiedon toteamalla "mutta silti [miksi ei saisi muka kiusata, se mikä ei tapa vahvistaa]?" Varautukaa uutispommiin: kiusaamisella ei vain voi, vaan myös ON kauheita seurauksia. Internetin ihmemaa tarjoaa lukuisia tutkimuksia luettavaksi, ja tähän valitsin muutaman englanninkielisissä maissa toteutetuista tutkimuksista.

- Adolescent Health -tutkimus vuodelta 2013: "22% of frequent perpetrators only, 29% of frequent victims only, and 38% of frequent bully-victims reported suicidal thinking or a suicide attempt during the past year."

- "There is a strong association between bullying and suicide-related behaviors, but this relationships is often mediated by other factors, including depression and delinquency (Hertz, Donato, & Wright, 2013)."

- JAMA Pediatrics 2014: Peer victimization in children and adolescents is associated with higher rates of suicidal ideation and suicide attempts

- Yalen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kiusatut päätyvät 2-9 kertaa todennäköisemmin itsemurhaan.

"No joku lapsi tappoi itsensä mutta minäpä vahvistuin koska kiusaajat, joten kiitos!"

Ei. Kiusaaminen EI OLE oman paikan hakemista tai oikeutettua kasvukipuilua eikä todellakaan mitään, mistä pitää olla kiitollinen. Vitun paljon onnea omasta vahvistumisestasi, Ami Assulin, mutta menisitkö oikeasti kertomaan itsensä uneen itkevälle lapselle tai hakatulle tai itsemurhaa harkitsevalle kiusatulle, että kato oikeesti tää vaan vahvistaa sua ja sun pitäis olla kiitollinen, että kiusaajat potkii ja haukkuu just sua!

Antakaas kun täti kertoo tarinan. Minua on kiusattu päiväkodista lähtien läpi ala-asteen ja osa yläasteestakin. Ala-asteella entisessä kotikaupungissani minua kiusattiin iltapäiväkerhosta lähtemisen jälkeen - sain luvan lähteä vähän aiemmin, ennen kiusaajia. Koulukaveri heitti jääkimpaleella päähän kotipihallani, kun piti esittää kovista kavereille. Nykyisessä kaupungissa minut jätettiin ala-asteella viidennellä ja kuudennella luokalla syntyneiden tyttöryhmien ulkopuolelle. Välttelin kouluun menoa, kunnes opettaja puuttui asiaan. Olen erittäin kiitollinen ala-asteen luokanopettajalleni, joka järjesti keskusteluillan luokkani tytöille ja heidän vanhemmilleen. Sen jälkeen ei enää kiusattu. Yläasteelta mieleen on jäänyt haukkumanimi "Jeesuksen huora", joka liittyi tietysti siihen, että kehtasin myöntää olevani uskossa.

Minulle ei ehkä ole jäänyt pysyviä traumoja enkä saa kamalia flashbackeja kiusaamiskokemuksista. Silti niiden miettiminen ja muistelu satuttaa. Tuliko minusta sitten jotenkin vahvempi? Tietysti sanon mielelläni, että kylläpä itsetunto on kasvanut eikä pienet jutut enää satuta, olen oikea Teräsmies. Tai sitten en. Oikeasti itsetuntoni on murskattu aika helvetin tehokkaasti, pelkään koko ajan että minulle nauretaan enkä uskalla kävellä nuorisoporukoiden ohi koska takaraivossa tykyttää ajatus "mitä jos ne sanoo mulle jotain?" Helvetti, sen takiahan minä netissäkin huutelen kirosanojen kera ja olen olevinani niin saatanan kova eikä mikään muka kosketa. Kiusaaminen synnyttää tällaisia ihmisriekaleita, joilla on kova kuori, ettei kukaan vain näe, miten rikki on sisältä. Ketään ei voi päästää lähelle, koska ei uskalla avata sitä kuorta. Todelliset, läheiset ja etenkin seurustelusuhteet ovat lähes mahdottomia.

Niin että minä en ainakaan sano "kiitos kiusaamisesta". Sanon, että haistakaa kaikki paska ja menkää kotiinne häpeämään. Toivotan myös Ami Assinille hyvää matkaa helvettiin. Viime aikoina on otsikoitu paljon nuorten yrityksistä vähentää kiusaamista (#kutsumua-kampanja jne.) ja sitten tulee joku entinen kiusattu ja hehkuttaa, kuinka upeaa on tulla kiusatuksi ja murskaa tällaiset kampanjat tarpeettomina ja nykynuoria liikaa suojelevina. Uutinen Amille: sinua ei kiusata juuri tänään. Et voi tietää, millaista se on nyt, nykykoulussa. Jää toki hellimään kiusaamismuistelojasi ja kiittelemään kiusaajiasi, minä aion puuttua siihen jatkossakin.

Lähteitä ja lukemista:

Tilastoja

Lisää tilastoja

Megan Meierin tarina

Poliisi valistaa kiusaamisesta - ja juttu on tosi.

Ole mies!

Rakkaat lapset, tänään hyökkäämme yhteiskunnan sukupuolittamista vastaan. Tässä ei nyt puolustella Ruotsin sukupuolineutraaleja lelumainoksia, sukupuolineutraalia kasvatusta tai sukupuolineutraalia "en kerro lapselleni hänen sukupuoltaan" -paskaa. Ehei, tässä huudetaan täysin turhasta, tarpeettomasta ja vittumaisesta markkinointimulkvistien harrastamasta tuotteiden sukupuolittamisesta.

Tytöille on pitkään tungettu pinkkiä ja pojille vaaleansinistä. Ei siinä mitään, vaikka voisin pitää luennon myös väripsykologiasta (ja siitä, miten punainen oli alunperin poikien ja sininen tyttöjen väri), kukin pukekoot pikkupilttinsä miten haluaa. Jotain menee kuitenkin vikaan, kun AIKUISILLE IHMISILLE pitää tyrkyttää tuotetta, joka on juuri hänen sukupuolelleen tehty. Lopullisesti kiehahti yli, kun Pepsodent lanseerasi "Pepsodent White Now MEN" -tuotteen.

Koska et ole mies, jos kylppärissäsi ei ole neljää miesten
hammastahnaputkiloa.

Ymmärrän, että jotkin miesten ja naisten kosmetiikkatuotteet eroavat toisistaan. Olisihan se ihan järkyttävää, jos Scarlett Johansson haisisi Axelta. Itse asiassa on aina järkyttävää, jos kuka tahansa haisee Axelta. Hyi vittu. Kyseenalaistan kuitenkin Pepsodentin logiikan. En oikein usko, että miesten ja naisten legot eroavat toisistaan niin paljon, että niille on oltava eri tahnat. Kärkkäinen mainostaa tuotetta näin: "Heti valkaiseva hammastahna miehille - vahvempi maku (tutkimusten mukaan miehet pitävät voimakkaammista mauista) ja 50% enemmän tehoa kuin White Now Gold tahnassa! Super Pure - maku." Vihjataanko tässä miesten makuaistin heikkouteen vai suhteessa likaisempiin hampaisiin?

Lisää paskaa alkoi ryöpytä Unnecessarily Gendered Products -blogista. Kaivoin muutaman helmen paskasäkistä tässä teidän riemuksenne.

Vaahtokarkit erikseen pikkuprinsessoille ja koville jätkille. Turhaa, koska KOVAT JÄTKÄT EI SYÖ VAAHTOKARKKEJA. Kovat jätkät syö pippurikalloja, tai itkee ja syö pippurikalloja.

Mieskynttilä. Mitä vittua. MIEHET EI POLTA TUOKSUKYNTTILÖITÄ. Mies voi sytyttää kynttilän kerran vuodessa veteraanihaudalla ja ehkä niiskauttaa miehisen kyyneleen maamme urhojen muistoksi ja mennä sitten juomaan kaljaa.

Nenäliinoja miehille. MANSIZE. Koska kaikkihan me tiedämme, mihin miehet oikesti niitä nenäliinoja käyttää. Luulen kyllä, että suurimmalle osalle riittäisi normaalikoko.

Oliko tämä Carl Haglundin visio Suomen uudesta puolustuksesta? Anteeksi nyt vain, mutta pinkki maastokuosi on lähtökohtaisesti maailman typerin idea vittu koskaan. Minne tällä ajateltiin maastoutua?

Tabletti naisille. Valmistajan mukaan: "pre-loaded applications such as yoga, fitness, cooking, health, entertainment and many others". Okei okei okei. Otetaanpas pari askelta taaksepäin. Lähdetään siitä olettamuksesta että olen nainen ja tämän tabletin kohderyhmää. Oletetaan myös, että minulla on älypuhelin johon olen ladannut sovelluksia, myös muutaman "fitness"sovelluksen. Katsotaanpas...Caynax A6W -vatsalihastreeni jota en suosittele edes merijalkaväelle, Awesome Shoulders ja Caynax Hiit. Ei ole joogaa. Ei ole fitnessiä. On vittu TREENIÄ.  Yhtään vitun ruoanlaittosovellusta ei ole, koska ruoanlaittotaitoni rajoittuvat makaroninkeittämiseen. Terveydestä huolehdin kohottamalla pulssia tällaisten paskatuotteiden kanssa. 

Sitten otetaan vielä viimeinen. Jogurttibisnes ja -markkinointi on perinteisesti naisten heiniä. "Kyllä Activia auttaa!" ja sitä rataa. Onneksi ongelmaan on ratkaisu: VOIMAKAS JOGURTTI!

Tässä vihdoin miehille miehinen jogurtti, joka löytää sisäiset vatsalihakset jotka ovat jossain siellä kaljavatsan alla piilossa!

Avoin kirje pyörävarkaalle

Hei sinä kusipäämulkvisti, joka veit pyöräni 8.5.2014 Hyvinkään rautatieasemalta,

eikö äiti opettanut, ettei toisten leluja saa viedä? Silti sinä päätit vohkia useamman vuoden minua kuljettaneen polkupyöräimeni, joka oli lukittuna odottamassa kiltisti asemalla, kunnes palaan politiikkariennoista. Vitutus oli melkoinen, kun kymmeneltä illalla en päässytkään hyppäämään polkumopon selkään, vaan jouduin kävelemään tuhnusateessa puoli tuntia kotiin. (Sitä ennen huusin ja kiroilin viisi minuuttia pyörätelineillä.) Niin pitkään kun emme virallisesti elä kommunistisessa utopiassa, sinulla ei, perkele sentään, ole mitään oikeutta viedä kenenkään, varsinkaan minun omaisuuttani!

Kyseisellä kinkelillä sattuu olemaan melkoisen komea historia. Se on varastettu minulta kerran aiemminkin, nimenomaan Hyvinkään rautatieasemalta, mutta löytyi myöhemmin lokasuojat mutkalla ja ketjut maata viistäen ja palautui takaisin haltuuni. Sain fillarin mummoltani, joka on sen hurjassa nuoruudessaan pienessä tuiterissa varastanut tienposkesta. Olet perkele ainakin kolmas, joka sen Jopon on pöllinyt!

Ihan vain tiedoksesi, että siinä munamankelissa on äärimmäisen huonot ketjut, etenkin kun se on tällaisessa kosteassa paskasäässä seissyt muutaman päivän. Toivonkin mitä hartaimmin, että löydät itsesi jostain ojanpohjalta vanteet solmussa ja ainakin kolme luuta poikki. Niin ja mielellään muutama hammas. Ja auta armias, jos kehtaat tulla kadulla vastaan sitkuttimeni kanssa vastaan! Siinä vaiheessa unohtuu pasifismi ja turpaan tulee että heilahtaa. Pieneksi ihmiseksi lyön kuulemma kovaa.

Niin että nyt kannattaisi mahdollisimman pikaisesti palauttaa köyhän opiskelijan ainoa nopea kulkuväline sinne mistä sen nappasitkin. Satulansuojuksen voit pitää, se vuotaa. Mene hippi töihin niin saat oman pyörän laillisesti, saatana.

Mutta kiitos kuitenkin kun muistutit, että maailma on yksi perkeleen persreikä eikä ihmiseen, pyörän lukosta puhumattakaan, voi luottaa. Eikä poliisikaan tee mitään, kun on kiire astaloita katkomaan ja anarkisteja jahtaamaan. Kyllä on Suomen valtiolla asiat tärkeysjärjestyksessä.

Niin että haistapa paska.