Koskaan ei muuten pidä mennä sanomaan "ei koskaan". Minä nimittäin menin ja väitin, useaan otteeseen ja julkisesti, että koskaan en saatana Helsinkiin muuta. Juuh elikkäs, täällä olen asunut nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti kohta kaksi kuukautta. Onnekseni voin todeta, että vihaan Helsinkiä edelleen yhtä paljon kuin ennen tänne muuttoakin. Täällä on nimittäin paljon inhottavia asioita.
Ensinnäkin huomio, jonka kaikki kaksi luonani käynyttä kaveria ovat tehneet: ihmiset kävelee päin. Kadulla, suojateillä, varsinkin rautatieasemalla - kukaan ei edes yritä väistää. Ehkä kantahelsinkiläiset vaistoaa ulkopaikkakuntalaiset ja rientävät näyttämään, kuka on pomo. "Hei skidi, tää on Stadi eikä mikään lande, hiffaatsä?"
Porukka myös juoksee joka ikiseen paikkaan. Aina on jäätävä kiire, tai ainakin pitää näyttää siltä että olisi. Tyypit juoksee junaan, bussiin, ratikkaan (kieltäydyn sanomasta spora) ja vittu liikennevaloihin. Siis mitä saatanaa? Jos ette ole huomanneet, niin niitä junia ja busseja menee about viiden minuutin välein, ellei sitten satu yrittämään tosissaan pois Helsingistä Z-, H- tai R-junalla, tai vaihtoehtoisesti asu jossain nipinnapin Helsingissä, minne niitä busseja menee joka toinen vuosi. Ja c'mon, liikennevalot. Vaihtuu. Kahden. Minuutin. Välein.
Eipä sillä, että siellä liikennevälineessäkään osattaisiin käyttäytyä. Ensinnäkin missään kulkuneuvossa ei voi istua toisen viereen. Vaikka junassa on puolet tyhjää, niin on pakko jäädä seisomaan johonkin siihen ovien eteen, koska ei voi käydä istumaan, jos samassa kuuden hengen penkistössä istuu joku muu. On tää todellinen metropoli. Sitten kun on aika jäädä pois kyydistä, niin bussissa ei voi nousta ajoissa seisomaan ja raahata persettään siihen oville, vaan jostain sieltä perältä valutaa ulos yksi kerrallaan kun bussi on jo pysähtynyt. Ja miksei niitä saatanan takaovia voida käyttää?
Ymmärrän, että ulostautuminen voi kestää hetken, jos on 95-vuotias talvisotaveteraani ja aivot on niin Alzheimerin rappeuttamat, että on unohtanut miten kävellään, mutta kun ihan tavalliset, täysin hyväkuntoisilta vaikuttavat ihmisetkin joutuvat miettimään hetken että mitenkäs tämä ulos astuminen nyt toimikaan... Ja sitten siinä samalla sisäänpyrkijät yrittävät tunkea sisään. Kun baana sisään on vihdoin vapaa, tämä älytön "mitenkäs astunkaan kynnyksen yli" -rituaali pitää toimittaa vielä uudestaan. Sitten mietitään vielä että minnehän sitä perseensä tälläisi. En vaan ymmärrä, miten suomalaiset voivat tehdä niin yksinkertaisesta toimenpiteestä niin vaikean. Käykää joskus vaikka Lontoossa ja maanalaisessa.
Julkinen liikenne on Helsingissä ainoa hyvä asia, ja sitten muut ihmiset pilaavat sen. Ei vittu.
Vitullinen tuuli. Siis oikeasti, tukka lähtee päästä. Joo, meri-ilmasto ja lässynlää, mutta miks helvetissä täällä pitää yleensäkään asua? Koska jos "ei tuule", niin sateenvarjon kanssa pystyy kävelemään ilman, että se vääntyy ympäri. Sitten kun tuulee niin ei auta muu kuin heittäytyä 45 asteen etunojaan ja kaataa taskut täyteen kiviä, ettei lähde lentoon. Ja entäs kun sataa? Kaikki, siis aivan vitun kaikki, sataa aina vaakatasossa. Ainakaan täällä pellon vieressä ei ole mitään kivaa kevyttä lumisadetta. Ei, vaan on lumiohjuksia, jotka sinkoavat suoraan päin naamaa ja mieluiten vielä silmään. Kaikki se ihana talvinen tihku- ja räntäpaskakin tulee vaakatasossa naamalle.
Suurta idoliani Seppo Rätyä mukaillen: Helsinki on paska kaupunki. Kohta alkaa toden teolla eduskuntavaalikampanjointi, sitten saadaan varmasti lisää valittamisen aihetta.
